1. Up

Kuu paistoi kirkkaasti ja tähdetkin tuikkivat, vaikka se ei kuvasta välity. Kohta niitä ei enää yhtä hyvin näekään, kun tulee valoisampaa. En valita, valoa on ehtinyt kaipaamaan. Kesällä tiedän jo odottavani innolla elokuun iltoja, kun tähdet näyttävät kirkkaammilta kuin ikinä ennen. Se tunne tulee joka vuosi, ja joka vuosi mökkilaiturilla on yhtä ihana seistä niitä katselemassa. Samalla tulee aina mietittyä miten pieni osa maailmankaikkeutta olemme. Sitä, onko olemassa joku superjätti, joka meitä katselee samoin kuin itse katsomme muurahaisia ja ihastelemme, miten järjestäytyneitä ne pikkuiset ovat toimissaan. Vai olemmeko sittenkin suuri osa, niin kuin usein täällä toimimme. Itsekkäästi ja oma etu edellä. Ei sitäkään voi tietää. Ajatuksilla on hauska leikitellä.

Selvennykseksi siis kuvassa kattoa, kuuta ja paljon tarvetta korjailulle ihan värienkin puolesta. Nyt kuitenkin pitää rientää karjalanpiirakoiden ja munavoin pariin.