Haastan itseni

Törmäsin tällaiseen hauskaan photo a day -haasteeseen ja tähän on pakko tarttua. Nyt on jokaiselle päivälle jotain kuvattavaa ihan tehtävän merkeissä ja sehän sopii tällaiselle tunnolliselle ihmiselle.

Pakko vielä myöntää, että olen hieman toivoton kaikenlaisten "muista joka päivä" -juttujen suhteen. Ihan itseäkin jännittää, miten tämän kanssa käy.

Bloggarielämää

Meinaa tyssätä meikäläisen bloggariura heti alkuun mutta eikös blogitaukojen pitäminen silloin tällöin ole ihan jokaisen bloggarin arkipäivää. Olen myös tutustunut bloggarielämään sen verran enemmän, että olen aloittanut kaksi valokuvauskurssia. No, varsinaisesti ne ei tähän blogiin liity mutta toivon, että molemmat harrastukset tukisivat toisiaan. Eli blogiin saisi parempia kuvia ja toisaalta blogin pitäminen saattaisi synnyttää enemmänkin tarvetta kuvailla eri juttuja.

Valokuvaustaitojen parantaminen on ollut mulla haaveena vaikka kuinka monta vuotta mutta vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni ilmoittautua kursseille ja olin niin onnekas, että pääsin. Kurssit kun kuulemma täyttyivät minuutissa ilmoittautumisen alettua. Kyllä lykästi! Kurssilla on jo pariin otteeseen tarvinnut kaivaa omia arkistoja erilaisiin tehtäviin ja vasta tämän myötä olen havainnut, mitä yleensä tulee kuvattua: ukkoa ja koiriamme (tai kai niitä pitäisi kutsua tässä blogissa vaikka rakeiksi). En kuitenkaan halua asettaa näitä ukkorakkikuvia arvostelun kohteeksi -ainakaan vielä, joten vaikeaa on ollut löytää sopivia kuvia. Tässä postauksessa nyt kuvituksena ne kaksi kuvaa, jotka olen tähän mennessä arkistoistani halunnut raottaa.

Tällaisia siis lisää tai vaihtoehtoisesti pitää altistaa omat rakkaat muiden arvosteltavaksi ;)

Ainahan ne on mielessä

Siis tuolit! No totuuden nimissä on sanottava, ettei ne ole aina mielessä. Mutta todella usein, ehkä liiankin usein. Ukko joskus ehdotti, että perustaisin ravintolan, jossa myydään tuoleja, sillä sekä ruoka että tuolit toistuvat kuulemma aika tasaisesti puheissani. Haaveissa mulla on ollut jo pidempään Tapiovaaran Domus mutta en taida olla tarpeeksi sinnikäs kyttäämään sitä nettihuutokaupoista. Muutamaan otteeseen olen etsinyt ja kyllä muuten sapetti, että noin puolitoistavuotta myöhässä aloitin etsinnän. Löysin nimittäin vanhan ilmoituksen ainakin kymmenien ellei jopa satojen tuolien erästä kolmekymppiä kipaleelta! Uskomatonta mutta ilmeisesti totta.

Ja nyt vähän aikaa sitten Vepsäläinen ja Artek menivät paukauttamaan ilmoille vielä Nousukausituoliksi nimetyn upean turkoosin tuolin. Ikinä aikaisemmin kyseinen tuolimalli ei ole houkuttanut mutta nyt on ollut pakko hillitä itsensä. Väri on mitä herkullisin. Ja sopisi täydellisesti meidän ruokapöytään ja olohuoneeseen. Ja meillä on Ukon kanssa edelleen ostamatta itsellemme se kestävä häälahja! Syitä kyllä löytyisi mutta nyt on pysyttävä tiukkana. Tai ainakin yritettävä oikein kovasti.

Unelmien kohteiden kuvat napattu Artekin ja Vepsäläisen kotisivuilta.

Uuden vuoden lupaus

Lupaan pitää itsestäni parempaa huolta;
syödä hyvin, valita puhtaampia ja terveellisempiä elintarvikkeita, hikoilla säännöllisesti (ei tuskasta vaan urheilun nautinnosta), varata aikaa riittävälle unelle, osoittaa läheisilleni, että he ovat minulle tärkeitä ja nauraa joka päivä, elämää ei pidä ottaa liian vakavasti.

Nämä viisaat sanat otin talteen jo vuosi sitten Stockmannin mainoslehtisestä. Ja oikeastaan kaikki muu on toteutunut edes suht hyvin, paitsi tuo liikuntaosio. Ostinhan viime helmikuussa kymppikortin jumppaan mutta siitä taitaa olla vielä yhdeksän kertaa käyttämättä. No, nyt on taskussa jäsenyys kuntosalille. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt on kuitenkin pitkästä aikaa myös sellainen olo, että kyllä liikuntapuolikin lähtee lutviutumaan.

Blogiakin olen yrittänyt aloitella jo ainakin kerran aikaisemmin reilu vuosi takaperin yli vuoden suunnittelun jälkeen. Jäi siihen yhteen aloituspostaukseen. Vuodenvaihde saa kuitenkin aina niin toiveikkaalle tuulelle, että päätin antaa toisen mahdollisuuden tällekin harrastukselle. Eli tästä lähtee ja toivottavasti ei tähän jää!