Haastan itseni...

...myöntämään, että täysin perseelleenhän tuo haaste meni. Alku oli hyvä, oikeinkin erinomainen. Ekan päivän näkymä tuli kuvattua nopeasti kännykällä koirien kanssa lenkillä, koska oli pakkasta. Muistan vieläkin kuinka käsi jäätyi ottaessani rukkasen pois, jotta saisin edes jonkun kuvan näpsäistyä. Päätin siirtää kaiken taiteellisuuden ynnä muun tavoitteellisuuden päivän kuvan vangitsemisessa johonkin toiseen päivään. Illalla yritin siirtää kännykästä kuvaa koneelle, mutta jotenkin bluetooth kännykän ja koneen välillä ei ottanut toimiakseen. Harmitti kuin pientä oravaa. (Lievensin tunteeni ilmaisua tuohon lauseeseen.) Jatkoin kuitenkin haastetta parin päivän ajan. No okei, ollaan rehellisiä... yhden päivän ajan. Sitten into laantui, koska en edelleenkään saanut ekan päivän kuvaa siirrettyä eikä koko haasteessa näin ollen ollut mitään järkeä mun mielestä. Postauksen teemaan sopien jätän tämän jutun ilman kuvitusta. Nyt mua kutkuttaa tarttua maaliskuun haasteeseen mutta en ole varma, voinko tehdä sitä itselleni. Kai mä voin.